1981
 

Yhteenveto
 
Vuosi 1981 oli Suomessa jonkinlainen rockabillyn onnela, sekä markkinamiesten että yleisön kannalta.
Britti- ja jenkkiyhtyeitä kiersi maassamme huimalla tahdilla ja kesä oli rockabillyfestareiden täyttämä.
Vuoden ehdottomat kuninkaat tulivat Yhdysvalloista: Stray Cats. Runaway Boys-biisi oli maailmanlaajuinen hitti ja yhtye villiinnytti myös Suomen lähes täydellisesti. Toinen suuri nimi oli brittiläinen Shakin' Stevens. Hän omasi kotimaassaan jopa vielä suuremman listasuosion kuin Stray Cats, mutta ei musiikillisesti ollut lähellekään yhtä kiinnostava.  
Matchbox ja Crazy Cavan olivat vahvasti edelleen mukana, mutta Stray Catsin ohella uudenlaista rockabillya soittavat yhtyeet kuten esimerkiksi Polecats ja Shakin Pyramids nakersivat edellisvuoden valtiaiden asemaa.
Kotimaassa isoin nimi oli tietysti Lone Stars/Falcons, unohtamatta Boppin Pete Trioa ja Slippersia. Suomalaisilla yhtyeillä ulkomaisten kollegojensa tavoin ei juuri ollut asiaa listoille, mutta bändit olivat edellisvuoteen verrattuna kuitenkin huomattavasti tasokkaampia.
Vuoden aikana alkoi kaikenlainen rockabilly-, etelävaltio-, teddy- krääsää ilmestyä lisääntyvässä määrin kauppojen hyllylle ja jo pikkukaupunkienkin vaatekaupoista saattoi ostaa rockabilly-lipuilla varustettuja vaatteita. Rockabillylevyjä myytiin jo Valintatalostassakin. Ja rockabillypurkkaa saattoi ostaa kioskeista.
 
Kotimaa
 
Yleisölle oli jo vuoden 1980 talvella esitelty Lone Stars, hajonneiden Teddy & the Tigersin ja Buck Jones & his  Lonestar Cowboysin johtomiesten yhteenliittymä. Yhtyeessä soittivat Aikka Hakalan ja Jari Salmisen lisäksi myös Johnny & the New Dodgersin entinen rumpali Olli Pihlajanmaa (Rock Ola) sekä Buck Jonesin bändin vanha komppikitaristi Mikko Linnanmäki eli Farmer John. Farmer John korvasi aiemmissa Lone Stars-ennakkojutuissa esiintyneen Jack Jones-taiteilijanimen omaavan kitaristin. Kyseessä oli siis eräänlainen suomi-rockabillyn ”all stars - kokoonpano” ja sellaisena se myös yleisölle markkinoitiin.
Kevään aikana kauppoihin saatiin odotettua materiaalia Lone Starsilta, kaksi singleä ja LP. Uusi juurevampi hillbilly-linja miellytti jopa siinä määrin kotimaiseen fiftarimusaan kriittisesti suhtautuva Soundi-lehden arvostelijoita, että he äityivät peräti varovaisesti kehaisemaan yhtyeen levyjä. Ostavaa yleisön heinähattumeininki ei kuitenkaan pahemmin innostanut ja Bop & Roll-LP myikin odotuksiin nähden varsin vaatimattomasti. Levyn kappalevalinnat olivat melko heikkoja eikä tuottaja Kari Heimonen ei myöskään onnistunut. Bop & Rollin soundi on tunkkainen ja jollakin tavalla epätasapainoinen. Levyn julkaisuoikeudet kuitenkin myytiin ruotsalaiselle Wild Cat Recodsille ja naapurissa Bop & Roll myi kohtuullisen hyvin.
Lone Starsin eloa kesti vain runsaat puoli vuotta. Kesän loppupuolella yhtye laittoi rockabilly-tyylin suurieleisesti romukoppaan, vaihtoi nimensä Falconsiksi ja tyylinsä juurevammaksi rock´n ´rolliksi ja rhythm and bluesiksi. Nahkakamppeet kaivettiin taas esiin ja naama yrmyssä poseerattiin Suosikissa:. ”Haluamme unohtaa rockabillyn"-artikkelissa yhtye heimosmaisen suurelliseen tapaansa lyttää kasaan koko suomalainen rockabillygenren, yleisöä myöten. Tuolla artikkelilla varmistettiin että pikku sensaatio saatiin aikaan, mutta yhtyeen tempoilevia liikkeiden ymmärtäjiä alkoi olla yhä vähemmän.  
Falcons ilmoittaa rockabillymusiikin soittamisen lopettamisen syyksi jäljittelijät ja ”epäaidon” meiningin. Nimen vaihtaminen syyksi kerrottiin se, että Saksasta löytyy jo samanniminen kantriporukka ja Campin Euroopan-kiertueen vuoksi sekaannusta siellä haluttiin välttää.
Yhtye oli pitkällä Suomen kiertueella Ray Campin kanssa kun kesäkuussa tuo nimen-, tyylin- ja imagonvaihdos toteutettiin. Syksyllä bändi matkasi Campin mukana Eurooppaan syksyllä, mm. Norjaan, Ruotsiin sekä Englanissa Lontooseen, jossa bändi heitti keikan mm. Dingwallsissa.  
Talvella -82 Buck Jones meni armeijaan ja yhtye alkoi kaikessa hiljaisuudessa hiipua pois.  
Falcons ehti julkaista singlen ja LP:n jotka jäivät Kari Heimosen Rebel-levy-yhtiön viimeisiksi ”bändijulkaisuiksi”. Yhtiön kaksi viimeistä julkaistua levyä olivat kokoelmalevyjä.  
Musiikillisesti Falcons oli ihan kelpo yhtye jonka levyt saivat positiiviset arvostelut lehdistössä. Flamin' LP:llä Heimonen onnistui tuottajan roolissa ensimmäiseen kerran melko hyvin.  
 
Alkuvuodesta järjestettiin kolmannen kerran Suosikin Rock-kuningas-loppukilpailut Mäntsälässä (9.1.1981). Salmen Levytuottajat Oy oli väistynyt Finnlevyn tieltä Suosikin yhteistyökumppanina ja ensimmäistä kertaa rockabilly/rock'n'roll-musiikille oli oma erillinen sarjansa. Raadin puheenjohtajana toimi Takku Kotilainen ja kiertueyhtyeenä Teenangels.
Voiton kisassa vei espoolainen Generals, joka sai levytyssopimuksen sekä raiturin ja Matchbox-pokaalin (!).  Perintöprinsseille Dollybirdille ja Bopcatsille lupailtiin valoisaa tulevaisuutta, mutta varsinaisia palkintoja jaossa ei heille ollut. Finnlevy levytyssopimus oli lopulta varsin vaatimaton: Generalsin palkinto käsitti vain yhden singlen sekä puolikkaan kasetista toisen rockabilly-yhtyeen Steelersin kanssa.  
Mainittakoon että toisen Rock Kuningas-sarjan (Punk, heavy, ska) Varkauden finaalin voitti yhtye nimeltään Break.
 
Kari Heimosen Rebel yhtiö julkaisi suuren määrän levyjä markkinoille. Pääosa tuotannosta  keskittyi Teddy Guitarin ja Buck Jonesin projektien ympärille. Lonestars ja Falcons-yhtyeiden levyjen lisäksi miehiltä julkaistiin keväisen Amerikan matkan tuotoksia. Miehet tekivät parin viikon mittaisen työloman Ronny Weiserin studioille Kaliforniaan ja äänittivät Rollin' Rock-yhtiön artistien kanssa materiaalia jotka sitten julkaistiin kahdella singlellä sekä California '81-nimisellä LP:llä loppukesästä. Kaverusten kokoonpanot julkaisivat siis peräti kolme LP-levyä sekä viisi singleä reilusti alle vuoden aikana!  
Heimonen oli solminut tiiviit suhteet Weiseriin ja Rollin Rockin artisteihin ja mm. Mac Curtisilta julkasitiinkin Rebelin kautta kaksi LP:tä ja singleä. Heimonen toi myös Weiserin yhtiön artisteja, kuten Ray Campin, Mac Curtisin ja kumppanit, Suomeen esiintymään.  
 
Myös brittien kanssa tehtiin yhteistyötä. Lonestars-rumpalina tunnettu Olli Pihlajanmaa eli Rock Ola vieraili studiossa nimekkään brittiläisen Blue Catsin-yhtyeen kanssa kesällä (vahvistettuna Teddy Guitarilla) ja jälki olikin loistavaa.
Tuosta sessiosta julkaistiin Almost 12 O' clock/Slap That Bass-single. Osa session kappaleista oli tarkoitus olla Rock Olan omalla LP:llä myöhemmin, mutta levy jäi valitettavasti aikanaan Rebeliltä julkaisematta. Levyn muiden kappaleiden taustoista olisi huolehtinut Boppin Pete Trio.
 
Muut levyttäneet Rebel-artistit olivat Boppin Pete Trio (ennen & his Texas Rangers) sekä Mystery Train. Boppin Peteltä julkaistiin kaksi 7-tuumaista sekä jännästi svengaavan Rainin' & Stormin' – LP. Helsinkiläinen Mystery Trainilta ehdittiin julkaista kaksi kelpoa seitsemäntuumaista, EP ja single. Yhtye soitti myös Kitty Lee – nimisen neitokaisen ainoaksi jääneellä singlellä taustoja. Molemmat yhtyeet olivat oivia esimerkkejä siitä, kuinka myös yhtiön ”nuoremmalla” polvella oli homma hienosti hanskassa. Vaikka etenkin laulupuoli oli vielä melko hiomatonta, niin soitto rullasi  mallikkaasti. Kontrabassoa osattiin ”släpätä” siinä missä muutkin ja soitosta saattoi havaita innon ja omistautumisen musiikille.
 
Muista yhtyeistä pitää ehdottomasti mainita kaksi nimeä: vantaalainen Slippers ja jyväskyläläinen Aviators.
Jo edellisenä vuonna Johannalle debyytti-LP.n julkaissut Slippers jatkoi mallikasta menoaa singlellä ja Ubangi Stomp LP:llä. Aviators puolestaan julkaisi pirteät ja omaperäiset kaksi singleä Poko Rekordsille.
 
Rockabilly-musiikkiin keskittyneitä musiikkitapahtumia järjestettiin tolkuttomasti: Vappuaattona juhlittiin  Messukeskuksen UKK-hallissa kuusituntista Rockabilly Festivalia, tähtinään Sleepy La Beef, Charlie Gracie, Crazy Cavan, Polecats, Johnny & the Roccos, Kotimaisina esiintyjinä olivat Generals ja Steelers. Miltei samalla esiintyjäkaartilla kierrettiin myös Anjalan ja Mikkelin rockabillyfestivaalit.  
Punkaharjulla rokattiin heinäkuussa Ray Campin ja Jimmy Lee Maslonin tähdittämillä festareilla. Kotimaisista yhtyeistä mukana olivat olivat Amerikan herrojen taustat hoitanut Lonestars sekä Slippers, Steelers, Generals, ja Buddy Rider & Black Bisons,  
Kesäkuun 6. ja 7. päivä järjestettiin Säkylässä Kari Heimosen toimesta, Säkylä Rock'n'Roll '81-niminen festivaali.
Eenokin lavalle pääesiintyjiksi oli hankittu Gene Summers, Blue Cats, Johnny Legend sekä Jack Cochran. Kaksipäiväisillä juhlilla kävi vain vähän yli puolitoistatuhatta henkeä, joka oli järjestäjille kova pettymys. Festarit menivät reippaasti tappiolle ja puuhamies Kari Heimoselle kävi ilmi että jokavuotisiksi tarkoitettu tapahtuma tulisi jäämään tähän yhteen ainoaan kertaan.
Boppin Pete Trion ja Falconsin osuudet Jouko Lehmuskallion Rokki Diggari-elokuvan kuvauksia suoritettiin Säkylän festivaalien aikana. Lopullisessa elokuvassa Boppin Peten kappaleena kuullaan Perkinsin Right String Baby ja Falconsin kappaleet ovat Money Honey sekä Tear it up.  
 
”Kevään ja kesän -81 bändivieraat ovat näin jälkeen päin aika uskomatonta luettavaa. Yllämainittujen lisäksi Suomessa vierailivat lisäksi: Mac Curtis, Stray Cats, Flying Saucers, Johnny & the Roccos, Matchbox, Danny & the Red Hots, Red Hot Max & The Cats, Shakin' Pyramids, Zantees, Shakin Stevens, Link Wray, Dave Edmunds.....”
 
Linnanmäellä järjestettiin Masters of Teddy Rock – kilpailut: Touko-elokuun sunnuntai-iltoina olivat karsinnat ja 5 yleisöäänestyksen parasta loppukilpailuun 30.8.1981. Palkintona levytyssopimus. Voiton vei Golden Rocket.
 

Ulkomaat
 
Lone Stars oli alkuvuonna 1981 ainoa kotimainen ns. ”valioliigalainen" rockabillyosastossa. Ylipäätään suomalaisyhtyeet olivat rajussa paineessa laadukkaiden ulkomaisten esiintyjien joukossa. Vuoden 1980 ehdottomat
kuninkaat, brittiläiset Matchbox ja Crazy Cavan, olivat edelleen kuumia nimiä ja heidän levyt myivät hyvin.
Matchboxin Midnight Dynamos LP viihtyi Suosikki-lehden top 30-listalla vuoden 1981 puolella 5 kuukautta: Levy myikin Suosikin tietojen mukaan vuoden loppuun mennessä 36000 kpl (ÄKT:n mukaan vain 20000) ja edeltävä ”nimetön” Rockabilly Rebel-hitin sisältävä LP:kin myi saman lähteen mukaan 26000 kpl (ja edelleen ÄKT:n mukaan vain 20000). Joka tapauksessa molemmat LP:t myivät kultalevyyn edellyttävän määrän.  Singlepuolella Midnight Dynamos jatkoi listalla vuoden viisi ensimmäistä kuukautta.
Crazy Cavan ei aivan yhtä komeisiin myyntilukuihin yltänyt,  mutta Still Crazy levyn myynti ylsi kultakantaan ja  Cool and Crazy Rockabilly LP käväisi listoilla huhtikuussa. Yhtye kiersi Suomea helmi-, maalis-, huhti- sekä toukokuussa (!) (20.2. - 14.3. ja 30.4.-1.5.).
Mutta jo vuoden 1980 loppupuolella alkoi kuulua merkkejä muutoksesta:  Brittilistojen top-10 marraskuun lopulla ponkaissut jenkkiläinen Stray Cats soitti aivan uudentyylistä rockabillya ja näyttikin melkoisen ”viileältä”. Runaway Boys hitti jytisi ihan eri malliin kuin mikään aikasemmin.  
Stray Cats debyytti-LP julkaistiin Englannissa 20.2. ja eikä pitkäänkään kun Suomikin jo oli täydessä kuumeessa.
Messukeskuksen Paasikivihallissa bändi vieraili 7.4.1981. Keikka oli varsinainen minikeikka, ainoastaan kahdeksan biisin mittainen. Suomen julkaisun jälkeisenä kuukautena LP-levyä myytiin 25000 kpl ja se oli Stray Catsin uran ensimmäinen kultalevy koko maailmassa. Listoilla LP pamahti toukokuussa heti suoraan kakkoseksi, kesäkuussa ykköseksi ja pysyi listalla syyskuuhun saakka. Runaway Boys-sinkku keikkui Suosikin listalla top-30:ssä neljä kuukautta. Suosikki-lehti innostui Stray Catsista vallan mahdottomasti ja vuoden kuluessa yhtyeestä kirjoitettiin varsin mittavasti: Miltei joka lehdessä vuoden loppuun mennessä oli jonkinlainen juttu yhtyeestä. Lehden kansikuvapoikana Setzer komeili myös useaan otteeseen. Aidon Stray Cats kamman ja tatuoinnin sai tietysti tilata Suosikista hintaan 9,90 mk.
Toinen LP, Gonna Ball, julkaistiin marraskuussa, mutta yhtä suureen huumaan kuin debyytti ei levy ostavaa yleisöä siivittänyt. Suosikki jaksoi kuitenkin yhtyeestä kirjoittaa edelleen varsin ahkerasti.  
Stray Catsin merkitystä tulevaisuuden yhtyeille ei voi mitenkään vähätellä, niin paljon yhtye toi uusia elementtejä rockabilly-musiikkiin. Olipa yhtye varmasti antamassa oman mausteensa psychobillylle ja oli pohjana neobillyksikin kutsutulle suunnalle.
 
Myös pitkän linjan brittirokkari Shakin' Stevens löi Suomessa, kuten myös kotimaassaan, itsensä loistavasti läpi.
Shakin Stevens valtavaa suosiota kotimaassaan kuvastaa rivi toinen toistaan korkeampia sijoituksia sinkkulistoilla:  Vuoden 1981 aikana neljä top-10 biisiä, joista kaksi ykkösenä (This Ole House & Green Door). Mistään pikkutekijästä ei siis ollut kysymys. Miehen popahtava rock'n'roll-linja taisi vedota laajempaan kuulijakuntaan ja lopputuloksen saattoi todeta levymyynnissä. Voidaankin sanoa että vuoden 1981 loppupuoli oli täysin Shakin Stevensin. Mies käväisikin Suomessa vierailulla loppuvuodesta.
 
Uuden polven ulkomaisia yhtyeistä rummutettiin kovasti. Näitä olivat mm. Polecats, Shakin Pyramids ja sekä uudistunut Blue Cats. Nämä bändit ottivat Stray Catsin tapaan vaikutteita muustakin musiikista eikä suhtautuminen rockabillyyn ja 50-luvun musiikkiin ollut kovinkaan puritaanista.  Polecatsin loistavan debyytti LP:n taustalta löytyi sama mies kuin Stray Catsin ensimmäinen: Dave Edmunds. Hänen ansiota lienee pitkälti se, että Polecatsin Are Go!-LP on juuri niin loistava kuin se on. Myös bändin singlet menestyivät: Kaikki kolme vuoden 1981 puolella julkaistut sinkut menivät briteissä listoille. Parhaiten menestyi David Bowie-versiointi John I'm only dancing-single, joka pysyi listoilla 8 viikkoa, korkeimmillaan sijalla 35. Menestystä tuli myös Suomen listoilla: samainen sinkku nousi listoille 2 kuukaudeksi kuten myös LP:kin.  
 
Shakin Pyramids muistetaan varmasti omaperäisestä Take a Trip renkutuksesta. Skotti-trio napattiin legendan mukaan Virgin-yhtiölle suoraan kadulta. Blue Cats oli jo vanhempi tuttavuus, mutta miehistön vaihdosten jälkeen kuoriutui yhtyeestä uudempi omaperäisempi puoli. Fight Back-LP oli varmasti yksi vuoden parhaista rockabillylevyistä. Yhtyeet saivat myös poikkeuksetta positiiviset kritiikit levyarvostelijoilta kautta suomalaisen musiikkilehdistön.   
 
Kaiken kaikkiaan ulkomainen bänditarjonta oli varsin korkeatasoista.  Ehkä hiukan erikoista oli se, että tuollainen Stray Cats / Polecats tyyppinen rockabilly ei kotimaisia muusikoita viehättänyt, ainakaan yhtään tuon kaltaista yhtyettä ei pinnalle ilmaantunut. Vuosi muodosti rockabillybuumin huipun, josta oli vain yksi suunta: Alaspäin.
 

Yleisöäänestykset
 
Suosikin Grand Prix-vuosiäänestyksessä loppuvuodesta 1981 rockabillybändejä listoilta löytyi runsaasti: Falcons löytyi sijalta 9., Slippers 12. ja Bop Cats  oli 20. Parhaan LP-äänestyksessä Lonestarsin Bop & Roll oli hiukan jopa yllättäen peräti sijalla 10. Kotimaisia listoja hallitsivat Hassisen Kone, Pelle Miljoona ja Paul Oxley's Unit.
Ulkomaan osastolla oli selvästi pirteämpää: Stray Cats oli bändilistan ykkönen, Matchbox 9., Polecats 13. ja Crazy Cavan & Rhythm Rockers 18.   
Stray Catsin debyytti-LP äänestettiin kolmanneksi ja Shakin Stevensin This Ole house LP vuoden kahdeksanneksi parhaaksi albumiksi. Vuoden biisiäänestyksessä sama brittiherra varasi sijat 3. ja 8. kappaleilla This Ole House ja You're Driving Me Crazy. Stray Catsin Runaway Boys äänestettiin vuoden kymmenenneksi parhaimmaksi biisiksi.
 
Myös Soundi-lehdessä äänestettiin vuoden 1981 suosikeista. Helmikuussa 1982 julkaistussa äänestyksessä ei rockabilly-yhtyeiden suosio ei ollut ollenkaan yhtä selvää kuin Suosikissa.
Kotimaan sarjassa ei genren yhtyeitä ollut sen enempää suosituimpien kuin töppäysten listalla. Ulkomaisten yhtyeiden äänestysten osalta sentään Stray Cats ylsi ”uusi kyky”-sarjassa sijalle 12., mutta myös ”vuoden töppäys”-listalla sijalle 7. Seuraa ”töppäys”-listalla Stray Catsille teki Shakin Stevens, sijoittuen yhdeksänneksi.


 
    

Historia:




1980 Singlejulkaisut


Aviators: Rodeo Daddy / Jello Sal

Aviators: Only one thing / Lover please

Boppin Pete & his Texas Rangers: Someother time/ I'm a hobo/
Bluebirds over the mountain/ Have myself a ball

Boppin Pete Trio: Feudin boogie / Give me a change / Rockin with my baby      


The Capitols Ilolientä / Takomaan

  Cool Cats: Rockabilly Baby / Dolly

Curtis, Mac: Been gone a long time / Making it right   

Curtis, Mac: For your love / Turn away from me           


Falcons: Bad luck / Hone be my honey bee               


Frankie & the Lovers: I'm a teddy boy / Step out           

Generals: Rockabilly sound again / Hop bop rock'n'roll   

Jones, Buck & Guitar, Teddy: Sunny side of the mountain /Fast movin' nighttrain   


Jones, Buck & Guitar, Teddy: The newest wawe / Play it cool

Kitty Lee: Booger red / I can't stand the nights alone           


Lonestars: Are you from dixie /Ugly and slouchy    

Lonestars: Turn my back on you / Low road               

Mystery Train: Play me / on and on

Mystery Train:Jukebox help me find my baby EP          


Red Hot: My guitar kept a-playin' / Alabama mama /Magnetized / Anything for you

Rock Ola: Almost 12.00 O'clock / Slap that bass   

Slippers: Ubangi stomp / Turn around

Slippers: Rockabilly Lily / Honky tonk man

The Steelers: Bop around / Yölinjalla

Taylor, Dave: Lonely as I can be / I've lost her again


1980 LP-julkaisut
 


The Black Bisons: Rockin'  days               


Boppin Pete Trio: Rainin & Stormin

Curtis, Mac: Texas rockabilly legend               

Curtis, Mac: Top cat on rockabilly track              


Falcons: Flamin               

Jones, Buck: Bad           

Jones, Buck & Guitar Teddy: California 81           

Lonestars: Bop & Roll                   

The Slippers: Ubangi Stomp                   


Taylor, Dave: Countrybilly   

Various Artists: Homegrown rockabilly